Eilen oli juoksemisesta vapaapäivä. Henkisellä puolella harrastus jatkui ja huomasin mietiskeleväni juoksemisen perimmäistä tavoitetta. Että pitääkö sellainen olla ja jos, niin minkälainen?
Riittääkö, että hölkyttelen juoksuohjelman mukaisesti eli tasaisen nousujohteisesti ja odottelen kevyempää askelta vai pitääkö tavoitteen olla mitattavissa viivottimella, puntarilla tahi sekuntikellolla? Jonkunvaltakunnan tavoite joka tapauksessa tarvitaan: tikkatauluunkin osuu paremmin, kun tietää, että tikalla on tarkoitus osua tauluun eikä varaston ovesta saa pisteitä.
Niin kuin taannoin kerroin, päädyin aloittamaan juoksuharrastuksen, kun askel tuntui raskaalta ja kroppaan oli (on edelleen!) kertynyt vararenkaita. Näiden kahden terveysvaikutukset huolettivat ja boonuksena vihersin (viherrän edelleen!) kateudesta
Tämän kaiken pohjalta, todetaan nyt sitten virallisiksi tavoitteiksi
- kepeämpi askel,
- parempi olo kaikinpuolin,
- liikunnan riemun löytyminen
- terveellisempi kattaus lautasella ja
- kaiken tämän yhteisvaikutuksena toivottavasti terveempi loppuelämä.
Juoksuohjelmaksi valikoitui C25K, joten tavoitteeksi tuli automaattisesti myös 5 km:n juoksupyristykseen pystyminen. Noin kymmenen vuoden takaisen Porin kaupungin juoksukoulun perusteella tiedän, että 5 km:n juoksukunto on ihan saavutettavissa. Tai, heh, ainakin 15 kg sitten melkein oli. Tähdätään nyt siis aluksi siihen, että
- marraskuussa juoksen 5 km.
- tähtään 10 km:n juoksuun keväällä.
Josta päästäänkin seuraavaan kysymykseen
Polvissa tuntuu vähän – pitääkö olla huolissaan?
Dear Eki, huomasin tänään, että kumisaappailla kävellessä polvien alapuolella tuntuu jotakin tuntemuksia, toisessa polvessa vähän enemmän kuin toisessa. Vaiva ilmaantui ensimmäisen kerran, kun otin kumisaappailla pari juoksuaskelta toissailtana.Noh, käyn tänään kävellen lenkillä ja tunnustelen tilannetta.
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?