5 viikkoa juoksuohjelmaa - missä mennään?

No, mennään ennätyslukemia hipoen. Piti ihan tarkistaa Porin kaupungin juoksuohjelmasta, että mihin minuuttimääriin edellinen, kymmenen vuoden takainen harrastusyritys tyssäsi. Muistan homman tyssänneen silloin 5 kilometrin juoksua edeltäneeseen urheilusuoritukseen – sen jälkeen lähdin kesälomareissuun, ja se siitä.

Tarkistuksen perusteella viime vuosikymmenen aikaiset ennätyslukemat ovat 12 + 12 minuuttia juoksua, ilman taukoa. Toissapäivänä nykäisin juoksupolulla 20 minuuttia putkeen eli kohta alkaa ennätykset paukkua.

Sikäli mikäli kintut eivät pauku ennen sitä, jaigs.

Puolivälissä pitkää lenkkiä alkoi nimittäin ensin tuntua oikeassa jalkapohjassa, sitten akillesjänteessä. Loppumatkasta jomotti jo kummassakin akillesjänteessä. En nyt ihan hoiperrellut mutkille ja raahautunut maaliviivan yli käsillä vetäen, mutta myönnettäkööt, että juoksuasento ei ehkä enää viimeisillä metreillä ollut ihan kasassa. Ja entä seuraavan päivän tönkköysaste? Sepä se: nukuin yön yli ja totesin, että tönkköysastetta ei ollut.

Eilisen pidin suosiolla taukoa, että jalat saa sulatella järkytystään. Otin illalla testimielessä ihan muutaman juoksuaskelen, eikä onneksi tuntunut yhtään pahalta. Tänään taidan siis suunnata lenkille nro 6A: juoksua 5 + 8 + 5 kilometriä, kolmen minuutin tauoilla.

Ja ei, juoksuohjelman etenemisestä huolimatta askel ei edelleenkään ole kepeä. Puntarin komeat lukemat pojottavat paikallaan. Terveellistyvä ruokavalio on tainnut parin viime viikon aikana rajoittua välipala-mandariiniin, joka kieltämättä on kyllä uusi, positiivinen muutos päivän ruokarytmissä!

Siis päivän mandariini, 20 minuuttia ja toistaiseksi hyvin jaksaneet polvet. Pienet niille!

Ihminen, juoksetko vain töissä?

Ja silloinkin jaloissa kiitää lenkkareiden sijasta nappaskengät, turvasaappaat tai pelkät sukat? No kuule, samassa jamassa ollaan.

Voin kertoa, että viimeisen viikon aikana juoksukilometrejä lenkkipolulta on kertynyt pyöreä nolla. Ei ehdi, nou cän duu. Kiitos projektiluontoisen työn ja projektin viime metrien, työpäivät ovat alkaneet tunti ennen työajan alkamista ja loppuneet iltahärämissä siinä iltapalan ja kymppiuutisten huiteilla.

Että ottaahan se vähän pannuun.

Ei se, että juoksuohjelman aikataulu heitti persiilleen, koska heh, eikös se kunto nimenomaan lepoviikolla kasva... C25K-viikko 5 jatkuu sulavasti tänään, ja laajemmalla perspektiivillä syynäten on aivan sama jaksanko juosta 5 km marraskuun toiseksiviimeisellä vai viimeisellä viikolla.

Vaan se, että ihmisellä voi olla niin töihin uppoavia viikkoja, että niistä jää käteen lähinnä zombiemainen ulkomuoto. Ja hartaasti toivon, että myös muutama roponen. Ihan vaan retorisena kysymyksenä: milloinkahan sitä oppii a) aikatauluttamaan projektit, b) aikatauluttamaan omat tekemiset ja c) pysymään aikataulussa muutoinkin kuin maaliviivan osalta?

Jos juokseminen jäikin tältä viikolta, niin välineurheilijana ehdin kunnostautua. Niinä muutamana lumisena päivänä katse oli jo sen verran tukevasti tulevan talven juoksukilometreissä, että hommasin Icebugin nastalliset juoksukengät. Täällä ei siis vapista talven edessä, antaa tulla vaan lunta ja jäätä! Nastakengillä juoksemisesta ei toistakseksi paljon ole jälkipolville kerrottavaa, kas kun kaikki lumet ja jäät ehtivät sulaa ennen kuin ehdin hölkälle. 

Nyt kone kiiinni, päivällistä pöytään ja illalla 2 x 8 minuuttia juoksua. Whohou.