Hiekat pois polvista ja eteenpäin

Mielessä on vuorotellut viime aikoina kolme ajatusta.

• Menikö elämäntapamuutos tosiaan, taas, perseelleen?
• Ei mennyt. Töyssyjä tulee. Ylös vaan ja baanalle.
• Yhyy, en halua olla luovuttava plösö.

Tilanne on se, että alkuvuoden aikana kuntoilu on ollut satumaisen satunnaista. Paino, johon en toki halua liikaa takertua, mutta joka tuntuu takertuvan minuun, on tähtitieteellisimmissä lukemissa ikinä. Yritän pysyä kehopositiivisena ja tervehtiä iloisesti uusia ulottuvuuksiani, mutta nyt on kyllä taikuri itsekin yllättynyt. Ensimmäistä kertaa ikinä ulottuvuus ei ole "pyöreähkö" vaan pyöreä... vai jotakin vielä enemmän, hmm.

Alkuvuosi on ollut yhtä flunssaa, revähtänyttä kylkeä, nilkkavaivaa, liikaa töitä ja taas flunssaa.  

Kiroilua.

Pöpöt tulee ja menee, eikä urheiluvammoillekaan aina voi mitään. Enemmän kiroiluttaa oma ajankäyttö, terveellisestä ruokavaliosta notkuminen ja aikaansaamattomuus. Järkytyin ajatuksesta, että olisin selkärangaton plösö, joka aikoo ja aloittaa kerta toisensa jälkeen – ja yhtä nopeasti myös luovuttaa.

Jos ollaan ihan rehellisiä, olen vähän tyytyväinenkin itseeni. 

Annan pisteitä asenteestani! Se on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Kaikesta takkuilusta huolimatta luotan edelleen siihen, että täältä pesee. Kunhan saan vaihteeksi räkätaudin taltutettua, hyppään trikoisiin. Homma jatkuu.

Olen myös pitkästä aikaa satsannut omaan hyvinvointiini. Kehon- ja mielen huoltoon hankin jo alkuvuodesta Yogaian jäsenyyden. Kuntoremonttia silmällä pitäen liityin My Peak Challengeen, josta sain paitsi vuoden kunto-ohjelman, myös ruokavalion. Ostin keväällä myös Jenny Belitz-Henrikssonin Uuteen nousuun -kirjan, tsemppariksi.

Jälkimmäisestä hankinnasta kuullessaan siippaani meinasi hymyilyttää. Vaimon innokkaasti hehkuttama mutta kompasteleva elämäntaparemontti epäilemättä kaipasi myös uutta nousua, mutta ehkä myös konkreettista siirtymää lenkkipolulle. "Lukemalla harvemmin on laihduttu."

Eli summa summarum. Kyl tää tästä!