Intoilua puntarilla

Samalla tiellä ollaan edelleen. Jääkaappi täyttyy (ja tyhjenee) kasviksista, vettä kulauttelen jo aika tottuneesti lasin kerrallaan pitkin päivää ja – tadaa! – paino jatkaa tasaista laskua. Puntarilla ei tietysti tarvitsisi ravata päivittäin eikä viikoittainkaan, mutta olen niin innoissani niin ruoka- ja juomaremontista kuin sen vaikutuksistakin, että pyörähdän puntarilla varmaan kolme kertaa päivässä. Ihan vain toteamassa, että kyllä, tämä toimii!

Painoa on lähtenyt 3,5 viikon aikana suunninnilleen 3,5 kiloa, ja muutos on syntynyt kyllä ihan puhtaasti terveellisemmän ruokavalion myötä, koska liikuntaa en ole lisännyt. Liikunta on ollut lähinnä ulkoilua: pari reippaan puolen tunnin lenkkiä viikossa ja lisäksi hyötyliikuntaa, joka kyllä on ollut välillä tehokkaampaa kuin varsinaiset lenkit.

Terveellisempi ruokavalio ei edelleenkään tunnu vaikealta. Kasvisten myötä ruoka näyttää taivaalliselta ja vielä bonuksena siinä on enemmän makua. Tuntuukin siltä, että olenkohan syönyt koskaan ennen näin hyvin? Toisaalta sitten en ole tainnut kieltäytyä varsinaisesti mistään. Maiskuttelin viikonloppunakin jäätelöä, pullaa, keksiä – ja ihan hyvällä omallatunnolla. Söin niitä vain vähemmän kuin ennen.

Kolesteroliarvoni olivat kevään työterveystarkastuksen mukaan kohollaan. Olenkin nyt syynännyt suurennuslasin kanssa kaapissa olleiden ruokien rasvoja ja selvitellyt, mikä kolesterolia nostaa. Tyydyttymättömiä, tyydyttymättömiä, osittain kovetettuja, kovetettuja.... Melkoinen termiviidakko, mutta sain juonenpäästä kiinni. Kropan tarvitsemaa hyvää rasvaa saan esimerkiksi salaatinkastikkeesta, levitteestä, kalasta, siemenistä ja pähkinöistä. Ei niin hyvää kovaa rasvaa taas juustosta, levitteestä, uunimakkarapäivänä makkarasta... Transrasvat eli osittain kovetetut kasvirasvat ovat hyi, joten vilkaisen nyt jatkossa varsinkin keksi- ja jäätelöpakettien aineisosaluetteloja. Mitään kovin yllätyksiä ei vastaan tullut, joten termiviidakkoon ei kannata hirveästi jäädä kompastelemaan. Kun syön rennoin rantein, näppituntumalla terveellisesti, ruokavaliossa painottuvat juurikin oikeat rasvat. 

Pöhnä lähti pois - mitä syön nyt?

Muutos ruokailutottumuksissa on alkanut tuntua kropassa oikeastaan viime viikon lopulta asti. Jonkinlainen kestopöhnä, nestettä, kuonaa - mitähän se nyt sitten lieneekään - on sulanut pois. Sen huomaa paitsi omassa olossa, myös puntarilla ja peilikuvassa. Olo on kuulkaas freesimpi!

Mitään radikaalia kääntöliikettä en ole jääkaapilla tehnyt. Aloin syödä päivittäin ruoan lisukkeena vihreää salaattia ja/tai kasviksia ja ymppään niitä myös ruokiin aiempaa enemmän. Vähensin aavistuksen verran perunaa ja pastaa, mutta syön niitä edelleenkin kuta kuinkin päivittäin. Jälkkärikahvilla en ole enää mussuttanut kokonaista pullaa, vaan napannut neljänneksen tai puolikkaan ja se on riittänyt ihan hyvin. Keksit ja karkit ovat jääneet muutamaa yksittäistä suupalaa lukuunottamatta suosiolla kauppaan tai kaappiin muiden syötäviksi. Lautasella on ollut ihan kunnon annos syötävää eikä nälkä ole kurissut vatsassa.

Muutos on tuntunut tosi pieneltä ja helpommalta kuin koskaan ennen!  Ensimmäistä kertaa ikinä en tehnyt totaalistoppia minkään purtavan kanssa ja se tuntuu toimivan. Kun aiemmin mussutin ensimmäisen kahvimotin kanssa pullaa ja toisen kyytipoikana keksin, niin nyt totean toisen kupin kohdalla hyvillä mielin, että ok, pullaahan tulikin jo syötyä, taidankin ottaa tällä kierroksella pelkän kahvin.

Päivän ruokarytmiä muutin yhden välipalan verran. Ennen söin lounaan jälkeen vasta iltaruoan, mutta nyt nappaan iltapäivällä välipalana kupin tai pari teetä ja vaikkapa siemennäkkäriä kurkulla ja juustolla. Näin nälkä ei ehdi kasvaa ennen iltaruokaa kovin sfääreihin – ja ehkä parasta koko välipalassa on sen palauttava vaikutus. Sehän perhana virkistää niin fysiikkaa kuin mieltäkin.

Vielä yhtenä muutoksena mukana kulkee "vesitalouspäiväkirja". Kirjaan simppelillä tukkimiehen kirjanpidolla ylös, montako lasia vettä päivän mittaan juon. Tavoitteena on 1,5–2 litraa. Yleensä pääsen nykyään tuohon puoleentoista litraan. Vesitalouspäiväkirjaa seuraamalla huomasin ainakin sen, että aiemmin olen tainnut juoda vettä aivan liian vähän. Kiitos modernin kirjanpitomenetelmäni, nyt näen jo iltapäivällä jos päivän vesitalous uhkaa jäädä alijäämäiseksi ja pystyn tekemään sarjan korjausliikkeitä.

Vaikka meillä ei lasketa, niin puntarilla muutos on arvokkaan kilon luokkaa. Olotilassa ainakin saman verran, ja se lasketaan!

Hyvä pöhinä

Välipala klo 14, kokonaisen vappudonitsin sijasta puolikas tai neljännes ja vedenjuonnin seuranta tukkimiehen kirjanpidolla, sopivia ruoka-annoksia, paljon kasviksia. Näillä suuntaviivoilla olen elänyt tämän viikon, ja hyvältä tuntuu!

Uskonvahvistusta tekemiseeni ja hyvää fiilistä olen hakenut lukemalla blogeja ja kirjoja, jotka tsemppaavat. Ykköseksi tällä hetkellä on noussut Jenny Belitz-Henrikssonin Uuteen nousuun -kirja, josta viime postauksessa mainitsinkin. Siitä on tullut elämäntapamuutoksen käsikirja, johon palaan melkeimpä päivittäin tarkistamaan koordinaatteja ja ajo-ohjeita: mitä tehdä ja miten ajatella. Että en joudu elämäntapamuutoksen myötä luopumaan, vaan saan jotakin parempaa tilalle. Että olen ihan hyvä näinkin, mutta haluan juosta ennen pitkää sen kympin. Ja tehdä elämästäni aktiivisempaa. Ja pitää kunnostani ja terveydestäni huolta. Ei tässä järjestyksessä, vaan mielellään kaikki kiitos.

Lisämotivaatiota hain ja sain työterveyshoitajalta. Epäilin jo ennakkoon, että kolesteroli- ja verensokeriarvoni voisivat olla "massakauden" myötä vähän kohollaan, ja epäilys osoittautui ihan oikeaksi. Ei paljon kohollaan, mutta sen verran viitearvojen yläpuolella, että tekee mieli säätää ruokavaliota  ja ulkoiluttaa lenkkikenkiä vähän aktiivisemmin. Sovimme uusintakokeet puolen vuoden päähän ja sillä välin aioin pistää töpinäksi.


Kiitos tosi sitkaan räkätaudin, olen päässyt vasta kevyesti reippailemaan ulos, mutta lähipäivinä taidan päästä jo kuntoilemaan. Aloitan maltillisesti ja otan aluksi ohjelmaan kävelylenkit, koska tämän hetkinen paino (80 ja risat, enkkari) tuntuu jytkyltä juoksemiseen. Soon as possible, siirryn kuitenkin C25K:hon ja alan totuttautua taas juoksuaskeliin.

Lihaskuntopuolesta huolehdin My Peak Challengen ohjelmalla ihan kotosalla. Ehdin tehdä muutaman viikon Peaker Foundation -ohjelmaa ennen kuin teloin kylkeni ja nappasin räkätaudin. Parin testiviikon perusteella haastetta on ainakin riittävästi, mutta toisaalta jaksoin pukertaa harjoitukset läpi ihan menestyksekkäästi. Ei siis epäilystä, etteikö kunto kohenisi, kunhan pääsen hommiin!