Elämäntaparemppa ja kesäloma. Ja lomaltapaluustr...turvotus.

Kesäloma on kuulkaas taputeltu. Arkipäivinä koordinaatit vie taas työpaikalle ja muutenkin elämä palautuu normaaleihin uomiinsa. Heti ensimmäiseksi aamulla tarkistin, montako viikkoa vielä olikaan syksyllä edessä olevaan lomaan... Tykkään kyllä työstäni, mutta lomailu alkoi loppua kohden tuntua niin mukiinmenevältä, että kiitos mielelläni olisin heittäytynyt vielä muutamaksi viikoksi vapaalle. Syksyn kuulaita lomapäiviä odotellessa!

Elämäntaparemppani palaa arkeen sekin. Pääsin ennen kesälomaa rempassa ihan kelpoon vauhtiin.  Terveellisesti syömisestä ehti tulla rutiini, samoin riittävästä veden juonnista. Painokin tippui muutosten myötä muutamassa kuukaudessa useamman kilon. Lähdin lomalle ihan luottavaisin mielin enkä ajatellut heittäytyä vanhoihin tapoihin kesälomallakaan.

Ja niin tein.

Söin läpi loman sopivan rennosti hyvin. Se tarkoittaa nykyään sekä maistuvaa että terveellistä ravintoa, mutta ei ryppyotsaisesti. Mistään en edelleenkään kieltäytynyt. Salaatteja ja kasviksia jo suorastaan himoitsen lautaselleni – ihan vaan, koska olen huomannut, että oloni on uskomattoman paljon parempi kun päivän pöperöistä riittävä osuus on pupunruokaa!

Ja voi maar, pistelin kesälomalla poskeeni myös purkkitolkulla jäätelöä, levyn–pari suklaata, leivoksia, sanoinko jo jäätelöä... mutta en heittäytynyt niissä överiksi.

Puntarilla ei tullut loman aikana paljoa seisoskeltua, mutta tänään aamulla seisoin ja kuikin numeroita varovaisesti sormien välistä. 

Ei paha. Kesäloman aikana paino oli pysynyt hyvin pitkälti paikoillaan. Kroppa kyllä tuntuu loman sokerimussuttelujen jälkeen pöhöltä ja turvonneelta, mutta asukas on rento ja levännyt.

Kunhan saan tämän pöhön kukistettua, niin taidan siirtyä juoksupoluille.