Resepti elokuiseen nollaukseen

Tuntuu, että elokuu on mielentila. Se on ristivetoa, miksaus, pirtelö, jossa aineksina on kesästä luopumisen haikeutta ja uuteen lähtemisen kihinää. Levollisuutta ja poltetta samaan aikaan.

Vähän niin kuin hiljennettäisiin vauhtia, ennen kuin kaarratetaan risteyksestä taas johonkin suuntaan.

En tiedä, onko tämä nyt joku ikäkysymys, koronakevään lieveilmiö vai ihan vaan tarve kuulostella omaa hyvinvointia, mutta kaipaan nykyään nollaushetkiä ja vauhdin hiljentämistä. Olen löytänyt siihen mainion tavankin. Tarvitaan vain lattia, vähän omaa rauhaa ja jonkunvaltakunnan nettiyhteys. Ja ei, tämä ei ole nyt sellainen hengähdyshetki.

Olen ottanut käyttöön Joogaliikkeitä silmät kiinni panhuilun tahtiin -meneltelmän.

Joka kerta meinaa vähän hymyilyttää, että tässä sitä nyt ollaan, tilulii vaan. Ja samalla olen aika hiton tyytyväinen, että teen juuri niin.

Mulle tämä toimii aikalisänä. Jotenkin lohdullisena, rentouttavana ja virkistävänä. Se kirkastaa pääkoppaa ja vetreyttää kroppaa. Homma ei vaadi juuri mitään eikä varsinkaan maksa mitään. Aikaa menee tasan sen verran kuin itse haluaa ja aikatauluun tai mielentilaan sopii.

Siltä varalta, että joku muukin elää samanlaista elokuuta, tässä the resepti:

1. Ohjaile talo tyhjäksi. Tai edes huone.
2. Raivaa olohuoneen lattialta ylimääräiset rojut. Joku pehmeähkö matto alustaksi on bueeno.
3. Laita päälle mukavat, kiristämättömät vaatteet. Sellaiset, ettei viluta eikä v**uta.
4. Pistä YouTubesta soimaan tämä:
   
   
   
5. Sulje silmät. Tai pidä auki, jos tuntuu paremmalta niin.
6. Venyttele kevyesti, rauhalliseen tahtiin. Ei mitään maksimikurkotuksia eikä varsinkaan kipua. Oman olon mukaan.
   
7. Hengittele. Kuuntele tiluliitä, tunnustele missä kiristää ja hengittele sinne kireyttä kohden.
8. Jatka minkä aikaa nyt jatkat.
   

Yleensä venyttelen hartioita ja niskaa, teen eteentaivutuksia, kiertoja, piipahtelen ylöspäin katsovassa koirassa, alaspäin katsovassa koirassa ja lapsen lepoasennossa. Aloitan rauhassa risti-istunnasta ja lopetan samaan asentoon. Hyörin olohuoneen matolla useimmiten noin puoli tuntia, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Sen jälkeen avaan silmät ja pistän tosi eteerisenä pyykkikoneen pyörimään.