Ensimmäisen, puolikkaan 5K-lenkin pyrähdin oli jo tiistai-iltana. Vettä tuli kuin aisaa, ja tuuli vihmoi kaiken ilmassa olevan päin näköä. Juoksukävelin, eli juoksin ja kävelin vuorotellen, kymmenen minuuttia ja siinä vaiheessa olin niin jäässä, että armahdin itseni ja suuntasin nenä punaisena lämpimään suihkuun sulamaan.
Tykkään lenkkeillä maltillisella sadekelillä: ilmassa on happea haukattavaksi asti eikä viileyskään ole pahitteeksi. Kun päälle pukee sadetta kestävät vaatteet ja pysyttelee pois alfaltilta, pysyy suhteellisen kuivana. Tällä kertaa vaan vedin juoksutakin alle aivan liian ohuen t-paidan.
Puolikas pyrähdys oli kuitenkin lupauksia herättävä. Kaikeksi yllätykseksi hengitys kulki hyvin ja alkelkin nousi keveästi. Jos en olisi ollut jäätymäisilläni, olisin helposti voinut pinkoa lisää.
En viitsinyt laskea tiistai-illan vetistelyä viralliseksi lenkiksi, joten virallisen aloituksen juoksin keskiviikkona. Askel oli vähän edellistä päivää raskaampi, mutta juoksun ja kävelyn yhdistelmällä lenkin jaksoi hölkytellä läpi kevyesti.
Ensimmäisiä juoksumetrejä räpiköivälle juoksun ja kävelyn yhdistelmä tuntuu tosi toimivalta. Couch to 5K -ohjelmassa ensimmäisellä viikolla pyrähdetään lenkillä kolmesti. Jokaisella kerralla kävellään aluksi 5 minuuttia, jonka jälkeen edetään 20 minuuttia vuorotellen minuutti juosten, puolitoista kävellen. Ennakko-odotuksena ja aiempien juoksuyritysten perusteella odotin kiduttavan pitkältä tuntuvia juoksupätkiä. Mutta ei. Minuutti hujahtaa hetkessä ja kävelypätkällä jo ennemminkin odottaa, että saa pistää hölkäksi.
Ja yhtäkkiä oletkin juossut kahdeksan minuuttia.
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?