No mutta hei, taas. Plarailin illalla nettiä ja eksyin tänne omaan blogiini, pitkästä pitkästä aikaa. Oli ihan valaisevaa kerrata viime kesäisiä elämäntapamuutoksen vaiheita ja juoksulenkkareissa kompastelua. Samalla muistin, että tosiaan: blogin kirjoittaminenhan oli oikeastaan hauskaa. Ja kas, nyt ollaan sitten taas täällä naputtelemassa kuulumisia.
Tilannekatsauksena voin tiivistää, että elämäntaparemontille kuuluu ns. puolihyvää.
Terveellisempi, kasvispitoisempi ruokavalio jäi osaksi arkea. Jos en syö salaattia tai kasviksia riittävästi, tulee tosi tukkoinen olo. Lihaa puolestani en enää kaipaa joka aterialle. Siitäkin tulee suurissa määrin tukkoinen olo. (Plus että mulla on parempi omatunto popsiessani porkkanaa kuin jotakin, joka on aiemmin ollut sympaattinen otus...argh.) Pullaa ja muita sokerimössöjä syön edelleen vähemmän kuin ennen, tosin siinä suksi vähän lipsuu, koska pulla nyt vaan on hyvää.
Lenkkeillyt olen tänä vuonna enemmän kuin pitkään aikaan. Lenkkeilyinto alkoi jo viime vuoden loppupuolella ja jatkui koko kevään. Kävelyvauhti kiihtyi, lenkit pitenivät ja kunto nousi. Suunnon urheilukellon mukaan pääsin kuntoiässä jo omalle tasolle, mutta kuntotaso oli toukokuun lopussa edelleen tyydyttävä, koska itsepintaisesti junttasin kaikki lenkit kävellen. Ilmojen lämmettyä lenkkeily jäi, kun inhoan helteessä lenkkeilyä. Tällä viikolla lenkkipolut taas ovat kutsuneet.
Juoksuharrastukselle taas kuuluu erinomaisen kehnoa. Aloitin viime syksynä juoksemaan jo kolmatta kertaa C25K-ohjelmalla. Ja tadaa - harrastus myös hyytyi kolmatta kertaa. Mitä pidemmälle ohjelma eteni, sitä ärtyneemmiltä tuntuivat polvet. En tiedä onko vika polvissa, kengissä, tottumattomuudessa vai juoksutekniikassa. En viitsi hölkätä polviani poliklinikalle, joten toistaiseksi mennään kävellen.
Elämäntaparemontoinnin ohessa mietin, mikä haluaisin olla isona. Teenkö sitä työtä, mitä haluan? Teenkö vapaa-ajalla niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi? Olisi huomattavasti helpompi kun olisi selvät suunnat, toiveet ja ajatus kirkas, mutta kun ei. Ehkä kaivan self help -kirjat esille, teen listoja...tai sitten vaan nollaan ajatukset kesäloman ajaksi ja annan tuulen tuivertaa.
Tai ehkä alan jaaritella tänne.
