Huonokuntoisen kävyn kuntoiluhaaste. Wanted.

Takana on nyt muutama viikko kuntoilua Suunnon kellon viisomaan tahtiin. Aloitustahdin voi toudellakin luonnehtia olleen maltillinen: joka toinen päivä ohjelmassa on ollut kevyt tai ihan maksimissaan kohtalainen 25–35 minuutin lenkki, joka toinen päivä lepoa.

Laitoin kellon asetuksissa alkujaan tavoitteeksi kunnon kohottamisen. Kun lenkit tuntuivat niin lyhyiltä ja keveiltä, vaihdoin asetukseksi tehostetun kunnon kohotuksen. Nyt mennään jo 40 minuutin lenkkejäkin... kevyesti tai maksimissaan kohtalaisesti, joka toinen päivä. Mutta eipä ainakaan ole liian kova startti. Kunnonkohottaja jää nälkäiseksi.

Kellon mukaan kuntotasoni on romahtanut kesän aikana kohtalaisesta huonoksi. Kuntoiän se kertoi alunperin olevan +12 vuotta oikeaa ikääni vanhempi, tällä hetkellä enää +9 vuotta (wohou). Syketasojen ja muiden asetusten pitäisi olla ihan kohdillaan, mutta normaalivauhtisella lenkillä aparaatti hätäilee, että pulleron olisi syytä hidastaa hiukan.

Ja hidastaako se – ei.

En jaksa millään uskoa, että kuntotasoon olisi tullut kesän taidepaussin aikana ihan noin radikaali muutos. Annan siis kenkien niellä asfalttia normaaliin lenkkitahtiin. Ehkä kello hiljalleen palaa ruotuun ja ymmärtää, että tässä yritetään nyt kohottaa kuntoa, tehostetusti. Tietenkään en suostu uskomaan, että lenkkivauhdin oikeasti pitäisi olla hitaampi. 

Lenkkeily on tuntunut hyvältä. Ruokahuollon puolella olen katsellut vähän tarkemmin, mitä syön. Ja nähnyt kyllä itseni syövän myös pullaa, mutta ehkä vähän vähemmän. Riittävä vedenjuonti kangertelee vieläkin – en ymmärrä miksi, koska eihän se olisi kuin kippis ja kulaus. Puntarilla en ole käynyt pariin viikkoon ollenkaan, mutta jotain johtopäätöksiä voi tehdä siitä, että housut ovat yhtä napakat kuin ennenkin ja olo vähän keveämpi.

Noin niin kuin muuten mietin, että pitääkö tässä elämäntaparemontissa olla joku tarkemmin määritelty tavoite? Joku lukema, johon tähdätä? Tavoitepaino, kolesterolitaso, verensokerilukemat, vyötärönympärys, kilometrimäärä? Vai onko ihan ookoo, jos taaperran menemään, katsotaan mihin se riittää?

Toistaiseksi olen lähinnä katsonut, mihin tämä riittää... mutta eteneekö tällä tyylillä mihinkään?

Sen verran olen lukemia tuijottanut, että Suunnon arvioiman kuntoiän aion saada kohdilleen ja kuntotason nyt alkajaiseksi edes kohtalaiseksi. Sitten mielellään hyväksi. Esimerkiksi C25K-juoksuohjelmassa oli kuitenkin silkkaa parhautta tavoitella 5 km juoksukuntoa ja huomata, miten viikko viikolta jaksoi juosta pidemmästi. Jotakin vastaavaa kuukauden tai parin haastetta täällä kaivataan. Sellaista, jonka polvet kestää.

Huonokuntoisen kävyn kuntoiluhaastetta.

Elämäntaparempassa eteenpäin

Viime viikolla tuskastuin omaan plösähtäneeseen olotilaani ja totesin, että jotain tarttee taas tehdä. Mietin ja tunnustelin pitkin viikkoa, että mitä se jotain nyt sitten tällä kertaa olisi. Millä kommervinkeillä tällainen +35 -vuotias eläjä onnistuisi tarkistamaan omat repsahtaneet liikkumistottumukset ja ruokavaliot enemmän kohdilleen?

Eikä oikein mikään huudellut puoleensa. Plaah.

Brassailin edellisessä postauksessa, että hihastani olisi ravisteltavissa niin My Peak Challengen treeni- & ruoka-ohjetta (vuodelta 2019), Elisa Mattilan Hyvinvointistarttia, tosi monta vuotta sitten ostettua FitFarmin Superdieettiä sekä pariinkin otteeseen aloitettua (ja lopetettua) aloittelijan juoksuohjelmaa, C25K. Kaikkia niitä olen kahlaillut vuosien varrella läpi... Että mitä laitetaan?
Näistä My Peak Challenge on tosi tuhti ja kokonaisvaltainen paketti. Vuoden treeniohjelmat (ja ohjeet) ovat monipuoliset, vaihtelevat, haastavat ja kaikin puolin hintaansa nähden mainiot. Samoin vuoden ruokasuunnitelma, joita tulee oikeastaan kaksikin: tavis ja vege, resepteineen päivineen. Sparrausta ja vertaistukea saa netistä niin paljon kuin haluaa. Ohjelma tökkäsi mulla viime vuonna nilkkavaivoihin. Parantelutauon jälkeen en enää tullut pyöräyttäneeksi ohjelmaa käyntiin, kun treeniohjelma tuntui niin aikaavievältä. Muistaakseni treenipäiviä oli aina 5–6 per viikko, ja ainakin tällä vartalolla ohjelman hikoilemiseen meni helposti 45–60 minuuttia päivässä. Tahtia sai tietysti löysätä ihan vapaasti, päivän kuntoiluja keventää ja lepopäiviä lisätä, mutta kun valmiin ohjelman seuraaminen on jotensakin fiksaatiomaisen mahtavaa... niin se jäi sitten kokonaan. 

Hyvinvointistartti taas taisi kestää vain viikon, mutta senkin muistan olleen tosi kattava ja kannustava paketti treeniä ja hyviä ruokavinkkejä. Viikon kestävää ohjelmaa ei ehtinyt edes lopettaa kesken, heh. Liputin kurssia kavereille myös siksi, että treenit oli korkeaintervallisellaisia – toisin sanoen älytön hiki, älyttömän nopeasti = tosi tehokasta ajankäyttöä. Varmaan alunperin ajattelin toistaa Hyvinvointistartin ohjelmaa viikko toisensa perään, mutta muistaakseni innostus hyytyi ensimmäisen kertausviikon alkupuolella. Että se siitä sitten.

Superdieetin jälkeen on vettä virrannut ja vuosiakin vierinyt varmaan kohta kymmenen. Koko ohjelma on voinut muuttua jo ihan muuksi. Sieltä vuosien takaa muistan sopivan tehokkaat treenit, mutta omaan makuuni ihan liian rajoitetun ruokavalion, johon homma taisi tökätä hyvissä ajoin ennen kuuden viikon maaliviivaa. Nykyään kuuriluontoiset dieetit eivät oikein enää iske, joten Superdieettiä en tällä erää edes miettinyt vaihtoehdoksi.

Ja C25K-juoksuohjelmahan tökkäsi, viime syksynä ärtyneisiin polviin. Vaihteeksi.
Että näitä nyt sitten makustelin, viikko vieri, eikä inspiraatiota löytynyt.

Viikonloppuna sitten juolahti mieleen, että vuosi sitten keväällä, elämäntaparemppaa tehdessä, lueskelin Jenny Belitz-Henrikssonin kirjaa Uuteen nousuun: löydä energisempi elämä. Se toimi silloin hyvänä puskutraktorina muutokselle. En muistanut miten ja miksi, mutta muistin, että toimi. Kaivoin kirjan naftaliinista ja alkuun päästyä totesin, että kyllä: sen pitäisi olla jokaisen elämäntaparemontoijan ja varsinkin laihduttajan perusteos. Kirjan kertauskierros etenee vasta alkutaipaleella, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu, että palikat loksahtelee paikoilleen. Ensinnäkin mieleen kirkastui motivaatio oman elämäntaparempan taustalla: terveys ja parempi olo. Ja toiseksi, on briljanttia tulla hoksautetuksi, ettei kannata miettiä mitä muutoksen myötä menettää (illan sohvasuklaat, kahvitunnin kakkukimarat, jokaperjantainen pitsa...), vaan mitä uutta hyvää muutoksen myötä saa elämään. Eikä niitä sohvasuklaitakaan sitä paitsi tarvitse kokonaan unohtaa!

Nyt just tuntuu, että muuta ohjelmaa en oikeastaan edes tarvitse. Ei liian hikisiä treenialoituksia, ei liian nopeita muutoksia ruokavalioon, vaan maltillista muutostahtia, hyvillä fiiliksillä.
Muistin myös, että kunhan laitan eteisen lipastonlaatikosta urheilukellon ranteeseeni, se laatii pullerollekin sopivan kunnonkohotusohjelman ja kertoo päivittäin, mitä tarttee tehdä. Ja mikä parasta, syksy on ehkä tämän eläjän mielestä vuoden parasta lenkkeilyaikaa.
(*Ja vielä tarkennus: tämä ei ollut maksullinen mainos *)

Kun lihavuus hiipi takaisin

Voi apua, nyt mennään painonhallinnan suhteen vedenjakajalla. Tai ei, olen jo tainnut pluiskahtaa harjanteen väärälle puolelle. Kävin viikonloppuna juhlissa ja juhlavaatteita niskaan kiskoessa tajusin, että olen palannut massakauteen. Peilistä tuijotti paksumpi minä.
Voihan helvetti.
Tajusin, että olokin tuntuu läskiltä. Kylkiin ja vyötärölle on kertynyt laardia – niistä se lähti viime kesänä ensimmäisenä ja niihin se näyttää nyt myös palaavan ensimmäisenä. Tunika päälläni näytti juhlissa juurikin siltä, että kaavun alle yritetään kätkeä kiloja. Yhdellä kantilla pullotti uusiin ulottuvuuksiin kasvanut jenkkakahva ja toisella puolella pömpötti vatsa. Kaksoisleuka lepatti siinä tunikan ja kakkua mussuttavan suun välissä.
Puntari on kyllä kertonut kesän aikana, että paino on noussut pari kiloa. Siis oikeasti kuitenkin vain pari kiloa! Olo on tähän asti tuntunut ihan siedettävältä ja olen ajatellut, että kilot kyllä lähtee kun kesän jäätelönsyönti loppuu ja kun syksyn lenkkeilykausi alkaa ja mitähän meriselityksiä nyt olenkaan itselleni antanut. Ilmeisesti tämä on se kohta painolukemissa, kun kroppani alkaa muuttaa tosissaan muotoa.
Saman tien alkoi jurppia kolesteroli- ja verensokeriarvot, jotka ihan taatusti ovat myös lähteneet nousuun. 
Argh.
Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että painoindeksi on 29. Se tarkoittaa lievää ylipainoa. Lukema huitelee kohtalaisen lähellä merkittävää ylipainoa. Ja ei, lihasmassa tätä ei selitä.
Selitys löytyy jäätelöstä, pullasta, kekseistä ja suklaasta. Vaikka syön tosi paljon kasviksia ja laitan ruoan suhteellisen terveellisesti, uuniin on sujahtanut entistä useammin ranskiksia, lohkoperunoita ja pitsaa.
Ärsyttää huomata, että olen uskotellut itsellen elämäntapamuutoksen olevan ihan hyvällä mallilla.
Milläkähän opeilla saan käännettyä kurssin taas parempaan suuntaan?
Juu, pottu kerrallaan ja positiivisen kautta, mutta tämän infernaalisen jurppimisen keskellä kaipaan jotakin sysäystä tähän hommaan. Multahan löytyy arkistoista My Peak Challengen vuoden 2019 kunto- ja ravinto-ohjelma. Ja myös Elisa Mattilan Hyvinvointistartti ja Fitfarmin 6 viikon Superdieetti. Hyviä aloituksia on ollut ennenkin, heh heh.
Jään puntaroimaan itseäni aihetta ja kerron soon as possible mihin suuntaan vaaka kallistui.

Resepti elokuiseen nollaukseen

Tuntuu, että elokuu on mielentila. Se on ristivetoa, miksaus, pirtelö, jossa aineksina on kesästä luopumisen haikeutta ja uuteen lähtemisen kihinää. Levollisuutta ja poltetta samaan aikaan.

Vähän niin kuin hiljennettäisiin vauhtia, ennen kuin kaarratetaan risteyksestä taas johonkin suuntaan.

En tiedä, onko tämä nyt joku ikäkysymys, koronakevään lieveilmiö vai ihan vaan tarve kuulostella omaa hyvinvointia, mutta kaipaan nykyään nollaushetkiä ja vauhdin hiljentämistä. Olen löytänyt siihen mainion tavankin. Tarvitaan vain lattia, vähän omaa rauhaa ja jonkunvaltakunnan nettiyhteys. Ja ei, tämä ei ole nyt sellainen hengähdyshetki.

Olen ottanut käyttöön Joogaliikkeitä silmät kiinni panhuilun tahtiin -meneltelmän.

Joka kerta meinaa vähän hymyilyttää, että tässä sitä nyt ollaan, tilulii vaan. Ja samalla olen aika hiton tyytyväinen, että teen juuri niin.

Mulle tämä toimii aikalisänä. Jotenkin lohdullisena, rentouttavana ja virkistävänä. Se kirkastaa pääkoppaa ja vetreyttää kroppaa. Homma ei vaadi juuri mitään eikä varsinkaan maksa mitään. Aikaa menee tasan sen verran kuin itse haluaa ja aikatauluun tai mielentilaan sopii.

Siltä varalta, että joku muukin elää samanlaista elokuuta, tässä the resepti:

1. Ohjaile talo tyhjäksi. Tai edes huone.
2. Raivaa olohuoneen lattialta ylimääräiset rojut. Joku pehmeähkö matto alustaksi on bueeno.
3. Laita päälle mukavat, kiristämättömät vaatteet. Sellaiset, ettei viluta eikä v**uta.
4. Pistä YouTubesta soimaan tämä:
   
   
   
5. Sulje silmät. Tai pidä auki, jos tuntuu paremmalta niin.
6. Venyttele kevyesti, rauhalliseen tahtiin. Ei mitään maksimikurkotuksia eikä varsinkaan kipua. Oman olon mukaan.
   
7. Hengittele. Kuuntele tiluliitä, tunnustele missä kiristää ja hengittele sinne kireyttä kohden.
8. Jatka minkä aikaa nyt jatkat.
   

Yleensä venyttelen hartioita ja niskaa, teen eteentaivutuksia, kiertoja, piipahtelen ylöspäin katsovassa koirassa, alaspäin katsovassa koirassa ja lapsen lepoasennossa. Aloitan rauhassa risti-istunnasta ja lopetan samaan asentoon. Hyörin olohuoneen matolla useimmiten noin puoli tuntia, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Sen jälkeen avaan silmät ja pistän tosi eteerisenä pyykkikoneen pyörimään.