Hyviä aloituksia, loistavia lopetuksia


Jutan Superdieettiä kyykkäsin aikanaan joitakin viikkoja. Porin juoksukoulun ohjeiden mukaan reippailua kesti viiden kilometrin rajapyykille asti melkein kymmenen jokunen vuosi sitten. Kuningattaren korsettia etsiskelin Elisa Mattilan verkkokurssilla ainakin viikon verran, sitten muistaakseni kesäloma vei voiton kotitreeneistä.

Monenlaista aloitusta on takana. Koska pitkäjänteisyys ei selvästikään lukeudu hyveisiini, liha on heikko, ja suu nappasee jääkaapin edessä, maaliviiva on aina jäänyt häämöttämään jonnekin horisonttiin.

Paidat ovat kiristyneet vuosien varrella ja lopulta tänä kesänä huomasin siirtyneeni vaatteissa L-kokoon. Ylimääräisiä kiloja alkaa olla 15. Olo tuntuu raskaammalta kuin ikinä ja paluu tiiviimpään olomuotoon paremmalta ajatukselta kuin ikinä.

Näin neljänkympin lähestyessä alkaa mietityttää myös terveys: tukkeutuvatko suonet, puhkeaako diabetes – ja ihan vain koska laiskuus ja aikaansaamattomuus?

Plus sitten vielä se, että olen alkanut katsoa kateellisena ihaillen hyväkroppaisia hyväkuntoisia ihmisiä, jotka jaksavat juosta.

Voiko tällainen kerran-melkein-5 km-juossut, vähän pönäköitynyt pullarotta päästä juoksukuntoon?

Tiedän, että aloituksen pitää olla maltillinen. Ei hyydytetä alkuinnostusta liikaan kidutukseen. Ei juosta polvia paskaksi. Ei yritetäkään siirtyä fitness-ruokavalioon, vaan siivotaan päivän ruokalistaa hiljalleen terveellisemmäksi.

Kalenteriin on kirjattuna Couch to 5K, aloittelijan juoksuohjelma. Kääk.

Ei kommentteja

Mitä tuumaat?