Kuinka usein aloitteleva juoksija voi juosta?

Näytän lenkillä ehkä tältä.
5K juoksu maistuu nyt siihen malliin, että viikon kaikki kolme juoksukertaa tekisi mieli juosta viikon kolmena ensimmäisenä päivänä. Juoksuohjelman toisen viikon päätteeksi huulilla pyörivä kysymys ei olekaan "Miten helkkarissa rapakuntoinen pullukka voi jaksaa juosta?" vaan "Kuinka usein rapakuntoinen pullukka aloitteleva juoksija voi juosta?".

Voisinko tiivistää juoksuohjelmaa, kun missään päin kehoa ei tunnu pahalta ja seuraavalle lenkille tekisi jo mieli lähteä?

Sitä tässä nyt sitten on googletettu.

Kilometritehtailija-blogin aloittelevan juoksijan vinkkipostauksessa suositeltiin lisäämään treenipäiviä viikkoon maltillisesti asteittain, eikä suinkaan pinkomaan aluksi joka päivä. Eikä varsinkaan liian kovaa. Plus että kävely on aloittelevan juoksijan paras ystävä.

UKK-instituutin ja Suomen Ladun ohjeisiin perustuvan Yhteishyvän jutun mukaan noin kolme juoksukertaa viikossa on aloittelijalle sopiva rytmi. Ruppi tarvitsee myös palautumispäiviä ja lepoa, muistutetaan.

Vastaisku ankeudelle -blogissakin juoksua aloittelevalle tai pidempään juoksematta olleelle vinkataan aloitusreseptiksi 2–3 kertaa 30 minuuttia viikossa – Waldnieliä eli juurikin kävelyjuoksua.

Ja tätä rataa. Pikaisen hakukierroksen perusteella tiivistysajatukset voi haudata samantien.

Maltillinen aloitus oli lähtökohtaisesti suunnitelmissakin, jotta keho ehtii tottua uuteen eikä innostus tyssää liian hiillostavilla lenkkipoluilla. Ilmeisesti tässä nyt sitten ollaan hötkyilyllä kompuroimassa perinteiseen aloittelijan kuoppaan.

Naulaan siis toistaiseksi juoksukengät eteisen lattiaan neljänä iltana viikosta. Täytyy ottaa luppoiltojen ohjelmistoon vaikka kävelylenkkejä ja kaivaa Yogaian hienoisesti pölyttyneet käyttäjätunnukset esille. Kas kehonhuoltoahan en tietysti ole juoksukertojen välillä tullut tehneeksi, kun ruppi ei sitä ole erityisemmin huudellut. Lenkkien ainoa jälkituntemus on ollut seuraavan päivän mukava tehnyt tunne jaloissa.

Eilen illalla hölkkäilin pimeässä tähtitaivaan alla, ja revontulet loimusivat. Puitteet osuivat siis aika kohdilleen. Kun vielä kuvittelee pimeän keskellä, että oma juoksu näyttää taivaallisen hyvältä, niin sehän myös tuntuu siltä.

Ei kommentteja

Mitä tuumaat?