Laihdutus ja venyttely ja mitä näitä nyt oli

Ihan ei tunnu tältä just nyt.

Nyt on kuulkaa niin, että askel on raskas kuin lottoarvonnan jälkeinen ajatus. Ohjelman mukaiset lenkit on lenkkeilty sinnillä mukisematta, kyllä, mutta ruho ei nouse. Tai ei ainakaan nouse paljon, eikä varsinkaan pyri menemään lenkkipolulla eteenpäin.

Olenko siis lihava, jumissa, juonut liian vähän vettä vai syönyt väärin? Olen.

Noh, ainakaan en kolmen C25K-viikon ole laihtunut grammaakaan. Ei siis toistaiseksi pelkoa atleetiksi muuttumisesta. Ennemminkin painoa on kertynyt vähän lisää, onneksi sentään normaalin heilahtelun rajoissa. Tällä viikolla juoksumäärä nousee yhdeksästä minuutista 16 minuuttiin per juoksukerta. Kaloreitakin siis alkaa huveta nousevassa määrin, mutta laihtuuko juoksemalla? Ei. Jumppaamalla? Ei. Pitäisikö silti kiskoa jumppatrikoot päälle? Ehkä.

Niitä jumppatrikoita voi nimittäin käyttää venytellessäkin. Yksi syy töksähtävään juoksuaskeleeseen kun on ihan varmasti lihasjumit. Missään päin kroppaa ei hirtä totaalisesti kiinni, mutta joka puolella kirraa. Vaikka tietää, että venyttely tekee hyvää ja sille varmasti löytyisi myös vuorokaudesta aikaa, silti se vain jää tekemättä. Pitäisikö siis laittaa ihan kalenteriin vaikka 30 minuutin venyttelyaika? Pitäisi.

Ja sitten muutamaksi päiväksi käyttöön tukkimiehen kirjanpito juodusta vesimäärästä. Jep. En normaalisti tee tilastointia syömisistä tai juomisista, mutta veden juontia tarkistelen välillä. Nyt tuntuu siltä, että ei ole tullut ryypiskeltyä tarpeeksi. Korjataan tilanne.

Sitten se ruokapuoli. Pääosin perusruokaa, mutta välillä raskasta sellaista. Kahvin kanssa on maistunut pullat ja muutamina iltoina Netflixin äärellä suklaa. Hyviä olivat, mutta nyt olo ei ole hyvä, joten vedetään johtopäätöksiä.

Ja yhteenvetona todettakoot: elämäntaparemontti ei ole ihan helppo, mutta khyl tää tästä.