No, mennään ennätyslukemia hipoen. Piti ihan tarkistaa Porin kaupungin juoksuohjelmasta, että mihin minuuttimääriin edellinen, kymmenen vuoden takainen harrastusyritys tyssäsi. Muistan homman tyssänneen silloin 5 kilometrin juoksua edeltäneeseen urheilusuoritukseen – sen jälkeen lähdin kesälomareissuun, ja se siitä.
Tarkistuksen perusteella viime vuosikymmenen aikaiset ennätyslukemat ovat 12 + 12 minuuttia juoksua, ilman taukoa. Toissapäivänä nykäisin juoksupolulla 20 minuuttia putkeen eli kohta alkaa ennätykset paukkua.
Sikäli mikäli kintut eivät pauku ennen sitä, jaigs.
Puolivälissä pitkää lenkkiä alkoi nimittäin ensin tuntua oikeassa jalkapohjassa, sitten akillesjänteessä. Loppumatkasta jomotti jo kummassakin akillesjänteessä. En nyt ihan hoiperrellut mutkille ja raahautunut maaliviivan yli käsillä vetäen, mutta myönnettäkööt, että juoksuasento ei ehkä enää viimeisillä metreillä ollut ihan kasassa. Ja entä seuraavan päivän tönkköysaste? Sepä se: nukuin yön yli ja totesin, että tönkköysastetta ei ollut.
Eilisen pidin suosiolla taukoa, että jalat saa sulatella järkytystään. Otin illalla testimielessä ihan muutaman juoksuaskelen, eikä onneksi tuntunut yhtään pahalta. Tänään taidan siis suunnata lenkille nro 6A: juoksua 5 + 8 + 5 kilometriä, kolmen minuutin tauoilla.
Ja ei, juoksuohjelman etenemisestä huolimatta askel ei edelleenkään ole kepeä. Puntarin komeat lukemat pojottavat paikallaan. Terveellistyvä ruokavalio on tainnut parin viime viikon aikana rajoittua välipala-mandariiniin, joka kieltämättä on kyllä uusi, positiivinen muutos päivän ruokarytmissä!
Siis päivän mandariini, 20 minuuttia ja toistaiseksi hyvin jaksaneet polvet. Pienet niille!
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?