 |
Ja silloinkin jaloissa kiitää lenkkareiden sijasta nappaskengät, turvasaappaat tai pelkät sukat? No kuule, samassa jamassa ollaan.
Voin kertoa, että viimeisen viikon aikana juoksukilometrejä lenkkipolulta on kertynyt pyöreä nolla. Ei ehdi, nou cän duu. Kiitos projektiluontoisen työn ja projektin viime metrien, työpäivät ovat alkaneet tunti ennen työajan alkamista ja loppuneet iltahärämissä siinä iltapalan ja kymppiuutisten huiteilla.
Että ottaahan se vähän pannuun.
Ei se, että juoksuohjelman aikataulu heitti persiilleen, koska heh, eikös se kunto nimenomaan lepoviikolla kasva... C25K-viikko 5 jatkuu sulavasti tänään, ja laajemmalla perspektiivillä syynäten on aivan sama jaksanko juosta 5 km marraskuun toiseksiviimeisellä vai viimeisellä viikolla.
Vaan se, että ihmisellä voi olla niin töihin uppoavia viikkoja, että niistä jää käteen lähinnä zombiemainen ulkomuoto. Ja hartaasti toivon, että myös muutama roponen. Ihan vaan retorisena kysymyksenä: milloinkahan sitä oppii a) aikatauluttamaan projektit, b) aikatauluttamaan omat tekemiset ja c) pysymään aikataulussa muutoinkin kuin maaliviivan osalta?
Jos juokseminen jäikin tältä viikolta, niin välineurheilijana ehdin kunnostautua. Niinä muutamana lumisena päivänä katse oli jo sen verran tukevasti tulevan talven juoksukilometreissä, että hommasin Icebugin nastalliset juoksukengät. Täällä ei siis vapista talven edessä, antaa tulla vaan lunta ja jäätä! Nastakengillä juoksemisesta ei toistakseksi paljon ole jälkipolville kerrottavaa, kas kun kaikki lumet ja jäät ehtivät sulaa ennen kuin ehdin hölkälle.
Nyt kone kiiinni, päivällistä pöytään ja illalla 2 x 8 minuuttia juoksua. Whohou.
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?