Kiirettä karkuun


Whala. Ensinnäkin hyviä uutisia. Vielä viime maanantaina vaivannut pöhötys alkoi sulaa viikolla – samaa tahtia kuin sain raivattua työlistaa lyhyemmäksi. Olo tuntuu taas ihan freesiltä, mieli virkeältä ja puntarissakin seisoi aamulla elämäntapamuutoksen ajan kepeimmät lukemat. Huippua, tykkään, peukutan!

Sitä vain jäin miettimään, että kumpi lopulta olikaan ensin: muna vai k.... Olotilan freesiytyminen vai paremmalle tolalle saatu työlista? Kumpi oli syy, kumpi seuraus vai etenikö ne rintarinnan?

Töissä on ollut koko kevään ihan hirveä kiire, viimeisten muutaman viikon aikana varsinkin. Varmaankin olen ihan itse ollut kiireen (tai kiireen tunteen!) päätirehtööri. Mutta tiedättehän, kas perhana se havainto, kun kesäloma lähestyy ja työlista ennemmin pitenee kuin lyhenee päivittäin. Sehän pistää kuulkaa puhaltamaan. 

Taputtelen kyllä itseäni olalle siitä hyvästä, että työhärdellistä huolimatta ruokaremppa on pysynyt ihan sopivan hyvin kuosissa. Olen tämän elämäntapamuutoksen aikana jotenkin huomaamattani oppinut ottamaan vapaapäivistä ja ylipäänsä vapaista hetkistä enemmän irti. Pyrin tarjoilemaan itselleni sopivasti lepoa, mutta myös mielekästä tekemistä. Se tekee hyvää sekä lantulle että lantun varrelle. Ruokarempasta seurannut keveämpi olo taas auttaa osaltaan jaksamaan.

Kiireelle ja/tai kiireen tunteelle täytyy silti tehdä jotakin. Vahva tuntuma takaraivossa sanoo, että stressi lyö kroppaan jonkunlaisen lukkotilan päälle, enkä halua olla lukossa.

Kirjahyllyssä ei ole kiireenselätysoppaita, enkä ole kiireiltäni ehtinyt googlaillakaan aiheesta, tai piipahtaa kirjastossa, mutta täytyy jostakin kaivaa pari kikkakakkosta edes testattavaksi. Jollakin muullakin on ihan varmasti joskus ollut kiire. Ja halu päästä siitä eroon. Itsensä kuulostelu ja rauhoittumispuoli ovat hoidossa, mutta kaipaisin jotakin konreettisia toimintamalleja, joilla työpäivistä saisi tehokkaampia, selkeämpiä, järjestelmällisempiä...

Laadinko listoja? Hoidanko sähköpostiliikennettä vain kaksi kertaa päivässä? Muutaman viikon totaalisen multitaskaamisen jälkeen ajattelin ensi viikolla kokeilla suoraviivaisempaa homma kerrallaan -mallia. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa niskassa roikkuvista töistä seisoo. Ehkä se yksi ainoa työ kuitenkin menee kerralla maaliin asti.

Uutta viikkoa kohti!

Ei kommentteja