Elämäntapamuutos alkaa konkretisoitua hiljalleen myös vaatteissa. Paidat eivät ole muuttuneet vielä teltoiksi ja housutkin pysyvät jalassa pitelemättä, mutta en tursua enää niistä ulos! Voi tietysti kysyä, että olisiko aiemmin keväällä kannattanut hankkia numeron suurempia vaatteita, koska niille selvästi oli tarvetta. Mutta en juurikaan tullut hankkineeksi. Sen sijaan tuskailin kittanaksi kutistuneisiin vaatteisiin ahtautuneena – kyllä oli nautinto.
Vaikka massakausi ennen elämäntaparemppaa oli ennätyksellinen, en siitä huolimatta nähnyt peilissä kovinkaan pullataikinaksi paisunutta eläjää, mikä tietysti on silkkaa taikuutta. Kotona peilistä tuijotti suhteellisen kuosissa oleva minä. Ehkä vähän pullukka, mutta en ole koskaan kovin hintelä ollutkaan.
Jos kotona ja pienemmissä peileissä tilanne olikin vielä kohtalaisen kuosissa, isommat peilikuvat ja laajemmat perspektiivit muistuttelivat asian oikeasta tolasta. Kun näin itseni kokovartalonaisena kaupungilla jostakin ikkunasta heijastuneena, kropassa oli aivan eri ulottuvuudet. Ensin yllätyin vähän, puolen vuoden päästä vähän enemmän. Seuraavina vuosina ihmettelin, että olinko tuo tosiaan minä vai vääristävätkö nämä isot peilikuvat.
Lopulta tajusin, että kävelin jo kuin lihava ihminen. Vaikka ylimääräistä painoa oli vasta muutamakymmenen kiloa, tajusin ilman tohtorin papereitakin, että painon täytyy jo vaikuttaa jonkin verran niveliinkin.
Niin että sitä vain kysyn, että miksi sitä painon kertymistä ei näe peilistä? Näkeekö peilissä sen, mitä siellä on aina nähnyt tai mitä haluaa nähdä?
Ymmärrän hyvin, miksi laihdutusohjelmiin lähteville läväytetään eteen oma kokovartalokuva. Se auttaa hahmottamaan kehon ja tietysti jatkossa havainnollistaa muutoksen. Valokuvan näppäämistä suositeltiin myös My Peak Challengen aloittaville, ja hoitelin homman kuuliaisesti keväällä ennen elämäntapamuutosta.
Alkuviikosta sonnustauduin taas jumppatrikoisiin ja otin kuvan 5 kg:n rajapyykin kunniaksi. Ja kyllä – voitte ottaa kädet pois silmiltä! En todellakaan aio julkaista yhtään ainoaa ennen–jälkeen -kuvaparia täällä, sosiaalisessa mediassa tai missään. En myöskään aio siirtää niitä koneelle, ja yritän pitää kameran piilossa, ettei mieheni muista sen olemassaoloa.
Lähinnä aion silloin tällöin vilkaista niitä. Ja todeta, että ekat viisi kiloa näyttää lähtevän kyljistä, ja että tämän kokoinen minä nyt olen.
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?