Nyt se puntari sitten jumiutui. Joka paikassa on varoiteltu, että tämä vaihe koittaa jossain välissä, joten osasin jo odotella sitä – ja viime viikolla odottelu realisoitui. Paino ei laske, vaikka kuinka käyn tarkistamassa tilannetta. Jos pilkkua viilataan, niin suunta on pikemminkin ollut viimeisen viikon aikana hienoisesti ylös päin. Kyllä, 800 fucking grammaa ylöspäin.
Ja kun se olisikin vain numeroita puntarin katossa, mutta ei. Peilistä peukuttaa takaisin elämäntapamuuttuja pömpöttävine vatsoineen. Olemus tuntuu michelinukkomaiselta ja pöhöttyneeltä. Että mitäs ny sitte?
Painon jumittelusta en tietystikään ole kovin järkyttynyt. Elopainon laskukäyrä harvemmin on alusta loppuun tikkusuora, ja tuskin olen poikkeus. Eikä missään välissä ole tuntunut siltä, että hittoakos tässä sitten vedetään salaattia kun pöhnä on tosiasia, että sama lyödä ruokaremontissa hanskat tiskiin. Ennemminkin nyt mietittyttää, että mistä tämä pöhnäinen olo ja painon jämähtäminen johtuu?
Syömisistäkö?
Ehkä, osittain. Lappasin nimittäin viime viikolla parina päivänä ihan riuskoin ottein täytekakkua ja kahvin kanssa olen tainnut syödä päivittäin puolikkaan pullan ja n. 1/4 keksin. Ai niin, söin myös kahtena päivänä jäätelöä. Lautasella on ehkä ollut vähän aiempaa enemmän myös perunaa & pastaa, mutta ei merkittävästi. Nyt kun listaa, niin onhan tuossa herkkuja syötäväksi asti.
Vesitalouspäiväkirjasta olen luopunut, kun veden juonti sujuu jo ilman tukkimiehen kirjanpitoakin. Viime viikolla pidin kuitenkin parina päivänä kirjaa juoduista vesilaseistakin, kun paino alkoi jarrutella. Veden juonti oli ok.
Yhteenveto ja pohdinta: tämä kroppa kaipaa pienen skarppauksen keittiössä.
Ja ollakseni rehellinen, kroppa kaipaa myös liikuntaa.
Tuntuu, että koko ajan on kiire – niin kiire, ettei ole aikaa kuntoiluun, mutta sehän ei ole totta. On kysymys vain valinnoista. Jos haluan, voin helposti nipistää aikaa somesta tai vaikka television katselemisesta. Puolen tunnin aikaslotti ainakin löytyy ihan varmasti jostakin.
Jos saisin valita, niin kuntoilisin joka päivä klo 10, mutta työt haittaa vähän harrastuksia. Joka tapauksessa kuntoilen mieluummin päivän alussa kuin lopussa, joten pitääkö tässä siis alkaa säätää herätys tunnin aikaisemmaksi ja painua iltaisin pehkuihin aiemmin?! Ehkä.
Millä tämän kiireen tunteen saa nitistettyä?
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?