Matkaa viiden kilometrin juoksukuntoon on askellettu nyt pari viikkoa. Hölkkääminen sujuu hyvin: hengitys pelaa ja ainakin omissa mielikuvissa pistän lenkkaria toisen eteen tosi ryhdikkäästi. Lenkki kestää tehokkaat 20 minuuttia: 1,5 minuuttia juoksua, 2 minuuttia kävelyä, 1,5 minuuttia juoksua, vuorotellen, ja sen jaksaa helposti. Edellisellä kerralla lisäsin testimielessä vauhtia jokaisella juoksupätkällä, ja viimeisellä kiekalla sain koneeseen kierroksia enemmän kuin pitkään aikaan. Tuntui hyvältä, varsinkin lenkin jälkeen!
Mutta nämä polvet.
Muistankin nyt viime vuoden C25K-kokemuksesta, että polvet tästä lenkkipolulla jumputtamisesta on ihmeissään. Sama homma näkyy toistuvan tälläkin kertaa. Vihlontaa tai pistävää kipua ei onneksi tunnu, eivätkä kintut varsinaisesti kipuile lenkkien välissä, mutta arkuutta ja ärtymystä kyllä on. Missään nimessä ei tee mieli käydä juoksemassa kahtena päivänä peräkkäin. Ennemmin tarvitaan kaksi tai kolmekin välipäivää, jotta tuntemukset sääriluun ja reisiluun välimaastosta häviää.
Onko tämä nyt vaan tottumattomuutta vai pitääkö alkaa varata huoltoaikaa?
Tottumattomuutta lääkitsen tosiaan maltillisella harjoitustahdilla. Jos polvet tuntuvat vielä edellisen lenkin jäljiltä tukkoiselta ja tömähdys (eli juoksuaskel, heh) ei tee hyvää, niin otan ihan surutta lisää välipäiviä C25K-ohjelmaan.
Palautumista epäilemättä auttaisi, jos petraisin lihashuoltoa – venytteleminen tahtoo aina jäädä. Lihaskunnossa olisi parantamista, ja lievä ylipainokin kuormittaa niveliä. Luin jostain, että alaraajoihin jysähtää juostessa painovoiman takia 3 x kehon massan paino eli, jaigs, mulla jokin 225 kg. Ei ihme, jos polvet äkkiseltään vähän laulaa hoosiannaa.
Jos vielä lisää ruotii, niin juoksutekniikka voi olla kökkö. Yritän kyllä pitää keskivartalon kasassa ja välttää liian pitkää askelta, mutta ei mitään hajua, minkälaisella askelluksella vispaan eteenpäin. Juoksenhan pimeässä, yksin, sanomalehti naaman edessä, ja varmistan, ettei kukaan näe.
Kenkien ja juoksualustan pitäisi olla ok. Pääasiassa olen juossut hiekka- ja sorateillä, juurikin siksi ettei alusta olisi liian kova. Kengät puolestaan ainakin tuntuvat hyviltä. Pingon joillakin reilun satasen maksaneilla Asicsilla, joiden mallia en muista – ei Kayanot eikä Nimbukset. Ainut mutta kengissä on pronaatiotuki. Olin kaupassa sitä mieltä, että aiemmin tehdyn testin mukaan tarvitsen pronaatiotuen, ostamisen jälkeen aloin kotona arpoa, että muistinko väärin. Pronaatiotuki nyt siis on, mutta olikohan sittenkin niin, etteivät tämän sprintterin koivet olisi sitä tarvinneet...
Näillä siis mennään. Ehkä toistaiseksi panostan sopivasti lepoon ja vähän enemmän lihashuoltoon. Jos polvet eivät niillä tokene, niin sitten piipahdan näyttäymässä jollekin osaavammalle.
Mutta hei, jos hakusalla on aloittelijan juoksuohjelma, suosittelen tutustumaan C25K:hon. Aiemmin hölkkäämistä / juoksemista vieroksuneen syvällä rintaäänellä sanon, että se toimii. Tahti on niin maltillinen, että juoksukunto paranee ihan huomaamatta. Eikä maksa mitään.
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?