Viime viikolla tuskastuin omaan plösähtäneeseen olotilaani ja totesin, että jotain tarttee taas tehdä. Mietin ja tunnustelin pitkin viikkoa, että mitä se jotain nyt sitten tällä kertaa olisi. Millä kommervinkeillä tällainen +35 -vuotias eläjä onnistuisi tarkistamaan omat repsahtaneet liikkumistottumukset ja ruokavaliot enemmän kohdilleen?
Eikä oikein mikään huudellut puoleensa. Plaah.
Brassailin edellisessä postauksessa, että hihastani olisi ravisteltavissa niin My Peak Challengen treeni- & ruoka-ohjetta (vuodelta 2019), Elisa Mattilan Hyvinvointistarttia, tosi monta vuotta sitten ostettua FitFarmin Superdieettiä sekä pariinkin otteeseen aloitettua (ja lopetettua) aloittelijan juoksuohjelmaa, C25K. Kaikkia niitä olen kahlaillut vuosien varrella läpi... Että mitä laitetaan?
Näistä My Peak Challenge on tosi tuhti ja kokonaisvaltainen paketti. Vuoden treeniohjelmat (ja ohjeet) ovat monipuoliset, vaihtelevat, haastavat ja kaikin puolin hintaansa nähden mainiot. Samoin vuoden ruokasuunnitelma, joita tulee oikeastaan kaksikin: tavis ja vege, resepteineen päivineen. Sparrausta ja vertaistukea saa netistä niin paljon kuin haluaa. Ohjelma tökkäsi mulla viime vuonna nilkkavaivoihin. Parantelutauon jälkeen en enää tullut pyöräyttäneeksi ohjelmaa käyntiin, kun treeniohjelma tuntui niin aikaavievältä. Muistaakseni treenipäiviä oli aina 5–6 per viikko, ja ainakin tällä vartalolla ohjelman hikoilemiseen meni helposti 45–60 minuuttia päivässä. Tahtia sai tietysti löysätä ihan vapaasti, päivän kuntoiluja keventää ja lepopäiviä lisätä, mutta kun valmiin ohjelman seuraaminen on jotensakin fiksaatiomaisen mahtavaa... niin se jäi sitten kokonaan.
Hyvinvointistartti taas taisi kestää vain viikon, mutta senkin muistan olleen tosi kattava ja kannustava paketti treeniä ja hyviä ruokavinkkejä. Viikon kestävää ohjelmaa ei ehtinyt edes lopettaa kesken, heh. Liputin kurssia kavereille myös siksi, että treenit oli korkeaintervallisellaisia – toisin sanoen älytön hiki, älyttömän nopeasti = tosi tehokasta ajankäyttöä. Varmaan alunperin ajattelin toistaa Hyvinvointistartin ohjelmaa viikko toisensa perään, mutta muistaakseni innostus hyytyi ensimmäisen kertausviikon alkupuolella. Että se siitä sitten.
Superdieetin jälkeen on vettä virrannut ja vuosiakin vierinyt varmaan kohta kymmenen. Koko ohjelma on voinut muuttua jo ihan muuksi. Sieltä vuosien takaa muistan sopivan tehokkaat treenit, mutta omaan makuuni ihan liian rajoitetun ruokavalion, johon homma taisi tökätä hyvissä ajoin ennen kuuden viikon maaliviivaa. Nykyään kuuriluontoiset dieetit eivät oikein enää iske, joten Superdieettiä en tällä erää edes miettinyt vaihtoehdoksi.
Ja C25K-juoksuohjelmahan tökkäsi, viime syksynä ärtyneisiin polviin. Vaihteeksi.
Että näitä nyt sitten makustelin, viikko vieri, eikä inspiraatiota löytynyt.
Viikonloppuna sitten juolahti mieleen, että vuosi sitten keväällä, elämäntaparemppaa tehdessä, lueskelin Jenny Belitz-Henrikssonin kirjaa Uuteen nousuun: löydä energisempi elämä. Se toimi silloin hyvänä puskutraktorina muutokselle. En muistanut miten ja miksi, mutta muistin, että toimi. Kaivoin kirjan naftaliinista ja alkuun päästyä totesin, että kyllä: sen pitäisi olla jokaisen elämäntaparemontoijan ja varsinkin laihduttajan perusteos. Kirjan kertauskierros etenee vasta alkutaipaleella, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu, että palikat loksahtelee paikoilleen. Ensinnäkin mieleen kirkastui motivaatio oman elämäntaparempan taustalla: terveys ja parempi olo. Ja toiseksi, on briljanttia tulla hoksautetuksi, ettei kannata miettiä mitä muutoksen myötä menettää (illan sohvasuklaat, kahvitunnin kakkukimarat, jokaperjantainen pitsa...), vaan mitä uutta hyvää muutoksen myötä saa elämään. Eikä niitä sohvasuklaitakaan sitä paitsi tarvitse kokonaan unohtaa!
Nyt just tuntuu, että muuta ohjelmaa en oikeastaan edes tarvitse. Ei liian hikisiä treenialoituksia, ei liian nopeita muutoksia ruokavalioon, vaan maltillista muutostahtia, hyvillä fiiliksillä.
Muistin myös, että kunhan laitan eteisen lipastonlaatikosta urheilukellon ranteeseeni, se laatii pullerollekin sopivan kunnonkohotusohjelman ja kertoo päivittäin, mitä tarttee tehdä. Ja mikä parasta, syksy on ehkä tämän eläjän mielestä vuoden parasta lenkkeilyaikaa.
(*Ja vielä tarkennus: tämä ei ollut maksullinen mainos *)
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?