Muistan, kun keväällä seisoin epäuskoisena puntarilla, työterveystarkastuksen tulokset kädessäni. Olin vuosikausia vakuutellut itselleni, että "ensi kesänä olen elämäni kuosissa". Samalla olin jatkanut pullan ja suklaan mussuttamista entiseen malliin, unohtanut veden juonnin, eivätkä urheiluvaatteetkaan olleet päässeet kaapissa paljoa kulahtamaan. Huomasin kyllä, miten vaatteet kiristyivät kiristymistään. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että paino oli hilautunut ennätyslukemiin – ja samalla myös kolesteroli- ja verensokeriarvot olivat hilautuneet viitearvojen yläpuolelle.
Viimeisen puolen vuoden aikanakin paino oli noussut viisi kiloa. Siinä puntarilla mietin, että jo niidenkin kilojen karistamisessa on älytön työ, saati sitten siitä eteenpäin...
No eipä ollutkaan. Tein kaiken ihan erilailla kuin ennen, ja tässä ollaan. Painoindeksikin on tippunut jo merkittävästä ylipainosta lievän ylipainon puolelle. Suunta on vallan oikea.
Tavoitepainoa en ole asettanut, enkä varsinkaan koe laihduttavani, vaikka painon putoamista onkin mielenkiintoista seurata. Voida paremmin – siinä on tavoitetta ihan riittävästi.
Sitten takaisin töihin. Voi hyvin!
Ei kommentteja
Mitä tuumaat?